Marian Mielestä

Viime aikoina olen miettinyt paljon vuodenkiertoa ja sen merkitystä ihmismielelle. Yritin keksiä jonkin muun vertauksen kuin sen vanhan ja kuluneen luonnon kiertokulusta ja siitä, miten jotain vanhaa on kuoltava, jotta uutta voi syntyä, ja miten luonnossa kaikki tapahtuu ajallaan. En keksinyt. Tuo vertaus on oikeasti hyvä ja kuvaava. Me ihmiset olemme osa luontoa, emmekä ole nykypäivänä tunne-elämältämme yhtään sen nopeampia kuin tuhansia vuosia sitten. Kun tapahtuu kriisi tai elämänmuutos, me osaamme toimia nopeasti, järkevästi ja tehokkaasti. Me osaamme, koska on pakko. Jälkeenpäin voimme ihmetyksellä muistella tapahtunutta. Mutta siinä vaiheessa, kun muutos näyttää ulospäin olevan jo ohi, mielen sopeutuminen vasta alkaa. Mielemme ei erottele sitä, minkä sävyinen muutos on. Tottuminen uuteen on hidasta, vaikka muutos olisi positiivinenkin. Rakastuminen, lapsen syntymä tai uusi työ tuovat ihmismielelle rekkalaisteittain käsiteltävää siinä missä avioero tai läheisen ihmisen kuolemakin. Muuttuminen vaatii