Marian Mielestä

Minulla on koiraystävä Picasso. Tapaan sitä valitettavan harvoin, mutta joka kerta poistun sen luota vähän viisaampana. Picassoa ei voi sanoa älyn jättiläiseksi, mutta itsetunnon, rakastamisen ja elämänhallinnan suhteen se on taitavampi kuin kalleinkaan terapeutti tai elämäntaitovalmentaja. Tähän mennessä se on opettanut minulle muun muassa seuraavat asiat. Kun väsyttää, pitää levätä. On tietenkin lapsellista verrata eläintä ihmiseen, mutta myönnä pois; eläimellä on biologinen viisaus puolellaan. Kun voimat ovat ehtyneet, niiden pitää antaa palautua. Muuten ei mistään tule mitään. Se taito puuttuu monelta ihmiseltä. Rutiinit pitävät terveenä ja tyytyväisenä. Riittävän levon ohella säännöllinen lenkkeily ja tarpeen mukainen syöminen pitävät Picasson kunnossa. Rutiineista pitää tarpeen tullen voida myös poiketa. Jos on kiire, vähän lyhyempikin lenkki riittää, ja toisinaan voi herkutella ja nauttia siitä täysin siemauksin. Ja kaikkea ei tarvitse ottaa niin vakavasti. Joskus on ihanaa antautua vain leikkimään